Onko minussa sydäntä?

Hmm, en tiedä onko tässä mitään järkeä naputella tänne jotain tällaista mutta toisaalta tuli vaan sellainen tunne. Eli mitä siis tänään tapahtui? Kävin lääkärissä, tarkemmin sanottuna sydämen ultraäänessä. Kolmisen vuotta sitten joku lekuri vaan mainitsi että minulla voisi olla jotain vikaa sydämessä ja sen jälkeen tuota nyt on enemmän ja vähemmän seurattu, tai ainakin yritetty. Parin vuoden päästä edellisestä olisi pitänyt käydä kontrollissa, mutta näköjään minulta on tuollainen pikkuasia päässyt unohtumaan ja tuli kolmen vuoden tauko. No eikai se mitään, hengissä ollaan vielä ja vielä se sydän löytyi! Tuo menee muuten aina samaa rataa, lääkäri yrittää kysellä jotain sukulaisistani ja minä taasen en muista niistä mitään, siis että onko suvussani ollut sydänsairauksia tms. Ja lipsahti jotain sellaista että "isä on kuollut joten hänellä ei ole enää mitään hätää". En tosin huomannut lääkärin kasvoilla mitään mutta itseäni se alkoi vähän hymyilyttämään samalla kun tuo tuli ulos huuliltani.

Mutta miksi pirussa tässä nyt naputtelen tällaista. Oikeastaan en tiedä, mutta tuossa kun makoilin tutkimuspöydällä ja lekuri siinä ultraäänellä minua tutki niin minulle tuli varmaankin ensimmäistä kertaa elämäni aikana, tai sinä aikana kun olen jotain syvällistä ajatellut, aika levollinen olo. Sisimmässäni tiesin että kai sitä vielä pitää kituuttaa useita vuosia täällä mutta toisaalta olisin ollut "valmis" pahimpaankin. Siis vaikka minulla on vielä paljon tavoitteita, elettävää, nähtävää, tehtävää, puuhastelua ja kaikkea muuta kivaa niin siinä tuli vaan mieleen että jos tähän nyt kupsahtaisi niin eipä kai tämä nyt paskempaa ole ollut tähän saakka. Voisi sitä huonomminkin elämänsä elää. Olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästäni aika onnellinen, vaikka se ei aina ole siltä näyttänytkään.

Kyllähän sitä haluaisi vielä paljon nähdä ja kokea ja toivottavasti ei ihan kaikkea yksin. Tosin tämä syksy on mennyt enemmän ja vähemmä soffalla makoillessa. Hitto kun ei oikein jaksa iltaisin mitään. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki että mitähän sitä alkaisi tekemään, mutta ei vaan keksi sellaista mukavaa harrastusta. Mutta ei hätää, kyllä minä sen vielä keksin. Ja ensi kesänä toivottavasti vihdoinkin uskallaudun pitemmälle pyöräretkelle. Joko Suomessa teltan kanssa tai sitten jos oikein rohkeaksi alan niin sinne Ranskaan ja L'Alpe d'Huezin huipulle. Tosin tuo jälkimmäinen ainakin vaatisi pikkaisen kovempaa treenaamista kuin nyt, painon tuntuvaa pudottamista ja vielä pitäisi hommata pyörään kevyemmät välitykset. Mutta kaikki nuo olisivat tietty tehtävissä kevään aikana. Niin ja onhan minulla tavoitteena käydä pyöräilemässä kaikki Suomen tunturit, tai no ainakin nämä isoimmat laskettelukeskukset, Levi ja Vuokatti on jo käyty. Ensi kesänä sitten ainakin Ruka ja Syöte?! Olenko oikeasti tällainen erakkomainen luonne? Viihdyn kyllä mukavassa seurassa mutta kyllä sitä on välillä mukava vaan maata sohvalla ihan vaan yksikseen. Mitä ihastuminen on? Mitä rakkaus on? Voiko mies ja nainen olla vain "ystäviä"? Mietinkö liikaa? (Jep, vastaus tähän on kyllä, tiedän sen itsekin)

Hitsi, laskisi tuo pakkanen että pääsisi taasen pyöräilemään töihin. Nyt olen "joutunut" lisäämään ilmaston lämpenemistä harrastamalla yksityisautoilua. Ei tuokaan nyt ihan vaivatonta ole, tiellä on muitakin häiritsemässä omaa ajonautintoa, auto on aluksi kylmä (pitäisi olla sisätilan lämmitin!), parkkipaikkaa ei meinaa löytää jos joutuu käymään kaupungilla kesken päivän...



Ei perkele tällaista voi julkaista.

Keittiöremppaa

En nyt oikein osaa kirjoittaa mitään, v*tuttaa kuin pientä oravaa kun tuo LFC pelaajat vaan käyvät kentällä kävelemässä. Nyt on ensimmäisen kerran moneen moneen vuoteen sellaisia fiiliksiä ettei oikein tiedä viitsiikö seuraavaa peliä katsoa.

Mutta keittiöstä on pyydetty kuvia, joten tässä nyt muutama kuva ennen ja jälkeen, tai näköjään jälkeen ja ennen. Minä en näköjään oikein osaa laittaa tällä bloggerilla näitä kuvia nätisti. Mutta toivottavasti noista nyt saa kuitenkin selvää.

Voiko olla ärsyttävämpää junassa

Kuin keski-ikäisten naisten ja miesten porukka pienessä maistissa ja kauhea kikatus ja räkätys koko ajan? Ei ainakaan juuri nyt tule mitään mieleen. Aaaarrrrgggghhhh.

---Juha

Melkutinjärvellä

Mitä viikonloppuna tapahtui? Perjantaina pääsimme mökille hyvissä ajoin kuuden aikoihin. Pimeää oli, mutta kun tämä oli ainakin 3 kävyn mökki niin täällähän oli sähkövaloa joten näki eikä siis normaalia pimeässä hapuilua ei tarvinut harrastaa. Ja lisää luksusta, kämpässä oli lämmintä jo kun saavuimme sinne ja jääkaappikin oli, sekä mikro... Huh, eipä ole ennen moisia hienouksia ollut. Muistelimme siinä illalla että moneskohan kerta tämä nyt oli? Taisi olla jo neljäs vuosi... Nyt tosin joku ehdotti myös erilaista retkeä: kaupunkiloma jossain päin Suomea. Kuulosti ihan kivalta, harkintaan siis.

Mutta palataanpas asiaan, heti siis saunaa lämmittämään. Pakkasta oli -10 ja järvi alkoi jäätyä mutta sauna oli iso ja siellä tarkeni eikä järvikään ehtinyt niin paljoa jäätyä etteikö vettä saanut kannettua. En uskaltautunut järveen, vielä, ehkä lauantaina...

Saunan jälkeen pääsin mukaan elämäni ensimmäiseen viskinmaistelukokoukseen. Tuomani Lagavulin pärjäsi aika hyvin, tosin kilpailu oli kovaa, Ardbeg antoi hyvän vastuksen. Lauantaiksi jäivät Highland Park ja Balvennie odottamaan vuoroaan. Eskokin tuntui viihtyvän aivan hyvin mökillä vaikka seura olikin vähän tällaista jalkapalloon hurahtanutta viskisieppolaatua.

Lauantaina heräsin "normaaliin" mahakipuun. Pitäisiköhän oikeasti lopettaa tuo kaljan juonti? Miksi se vetää mahan sekaisin? Mitä voisi juoda tilalla? Vai pitäisikö alkaa absolutistiksi? No tuskinpa kuitenkaan. Mutta ehkä nuo junassa nauttimani lapin kullat olivat syyllisiä? Tosin junassa oli hauskaa seuraa, ravintolavaunu on tosiaan aika mielenkiintoinen paikka suomalaisessa yhteiskunnassa. Mutta niin joo, tabuja nassuun ja mahakin asettui. Lähdimme ulkoilemaan ja polku kiersi läheisten järvien ympäri. Järvet olivat jäätyneet ja pinta oli aivan kirkasta jäätä, loistavan näköistä! En tiedä tallentuiko puhelimen kameraan yhtään mitään tuosta mutta yritetään nyt laittaa tänne joku kuva. Polulla tuli vastaan toinen seurue ja kovasti ihmettelivät että olimme muka aloittaneet aikaisin?? Siis näkyikö meissä illan viskimaistelut kun ei meistä kukaan ollut vielä aloittanut juomista. Vai puhuivatkohan ne E:lle kun hän tosiaan jo noin puoli vuotiaana oli retkeilemässä. Eikai retkeilyyn ole alaikärajaa?

Hesarikin on muuten huomioinut meidän retkikohteen:

http://www.hs.fi/matkailu/artikkeli/Melkuttimilla+ennen+j%C3%A4%C3%A4t%C3%A4/HS20061125SI1ME02vff

Kävelyltä päästyämme aloimme heti lämmittämään saunaa ja notskia kun pitäähän mökillä saada makkaraa. Pääsi jäätä särkemään kun vettä piti kantaa. Sitä sai ihan tosissaan hakata mutta syntyihän se avanto. Ja sitten saunaan, naiset tosin ensin joten meille jäi E:n syöttäminen. Hyvinhän se ruoka maistui ihan vieraan ihmisen sylistä. On kyllä hurmaava hymy E:llä. Aloitimme saunaa odotellessa viskikerhon toisen kokouksen ja Highland Park sekä Belvinnie saivat mitä ansaitsivat. Jännää tuo viskin maisteleminen ja mielikuvien haravoiminen ja vielä kun ne pitää pukea sanoiksi. Hauskaa.

No saunaan ja AVANTOON. Hih, kävin pariin otteeseen siellä ja jälkeenpäin tulee aika hyvä olo, vaikka sillä hetkellä kun avantoon menee tuntuu aivan muulta.

Niinpä niin, siinähän se sitten viikonloppu menikin, illalla vielä saimme nauttia rotan tanssiesityksestä ja sitten porukka alkoikin vääntäytyä nukkumaan. Me vielä vähän spekuloimme Liverpoolin nykytilaa ennenkuin nukkumatti kutsui kyläilemään. Aamulla ei sitten muuta kuin aamupala, siivoaminen ja junalle. Mukavaa oli, voisiko viikonloppua paremmin viettää? On se vaan kivaa hyvien ystävien kanssa mökkeily. Kiitos kaikille.

Kuvia yritän lisätä kunhan pääsen kotiin ja jos se internetti nyt toimii.

---Juha

Kesällä pitää mennä mökille

Kesäloma alkoi, lyhyt tosin, vain yhden päivän. Vakaumukseni ei salli työntekoa perjantaina 13. päivä joten kesälomaa piti uhrata yksi päivä. Tarkoitus olisi viettää mökkiviikonloppu jossain Jockarin lähellä. Tarkkaa paikkaa en tiedä mutta mennään joukon mukana. Aamu alkoi loistavasti, internjetin asentaja kävi aamulla juuri kun olin lähdössä ja nyt minullakin pitäisi taas olla netti. Tosin en ehtinyt kokeilla kun piti lähteä junailemaan. Junamatka alkoi aivan loistavasti, heti kun lähdettiin liikkeelle niin aurinko alkoi paistamaan. Tähän aikaan vuodesta täytyy ottaa ilo irti jokaisesta aurinkoisesta sekunnista. Jiippii.

Puolen päivän jälkeen kokeilin miltä ensi puraisu tuntuu näin aikaisin. Ja ihan hyvältähän se tuntui. Heitin siinä myös lihiksen nassuun ja pöytään liittyi pari kärppäfania matkalla Tampereelle katsomaan ipa-kärpät peliä. Leppoisia kavereita ja siinä ehdittiin kertaamaan myös legendaarisia hermes-kärpät pelejä 90-luvulta. Junamatkojen parasta antia on ihan oikeasti ravintolavaunukeskustelut. Näissä pääsee yhtä helposti mukavaan keskusteluun kuin esim. Englannissa pubeissa. Tai ainakin minunlaiselle ujohkolle ihmiselle juuri ravintolavaunuissa ei tarvitse keksiä mitään ihmeellisiä keskustelunavauksia päästäkseen juttusille, jo pelkkä "minne olet menossa" riittää.

Vielä reilut tunti Tampesteriin, siitä junan vaihto ja Humppilaan, siitä sitten muutama tunti ja toivottavasti olen mökissä metsän keskellä viskilasi kädessä.

Piti tässä junamatkan aikana pohtia ja kirjoittaa elämästä, maailmankaikkeudesta ja muusta sellaisesta, mutta kun tuolla ravintolavaunussa oli niin kivaa niin nyt en ehtinytkään. Mutta kai sitä voisi elämä huonomminkin olla? Nytkin olen matkalla tapaamaan hyviä ystäviäni ja viettämään mukavaa viikonloppua heidän kanssaan. Se mitä tässä itse elämälleni kaipaan on jotain puuhaa arki-iltoihin. Nyt käy liian usein niin että heitän töiden jälkeen sohvalle pötkölleen, siihen muutosta. Hermeksen auttaminen jotenkin kiinnostaisi mutta mitä Oulusta voisi tehdä? Miten heitä voisi auttaa? En tiedä, pitää miettiä kovasti. Mutta nyt mietin vaan mökkiä...

Nightwish

No niin, matka jatkui Jokioisista kohti Helsinkiä mukavasti auton kyydissä. Ja parasti tietty oli ettei tarvinut itse ajaa vaan sai nuokkua pelkääjän paikalla. Lauttasaaressa oli meidän perusleiri ja sinne saavuimmekin hyvissä ajoin iltapäivällä. Kaffittelun jälkeen ohjelmassa oli virkistävä Lauttasaaren ympärikävely, onneksi siihen kuului myös tankkauspysähdys jollain terassilla joten siitä se lähti taas tunnelma nousuun ennen keikkaa. Ja tosiaan siis terassille pysähdyttiin, ulkona oli aivan loistava kesäinen ilma joten terassilla tarkeni hyvin istuskella. Tankkauksen jälkeen perusleiriin ja ruokaa odottamaan. Tosiaan sitä tunsi olonsa oikein herraksi kun ei tarvinnut muuta kuin istuskella ja odottaa ruokaa. Hampurilaispihvit olivat aivan loistavia ja jälkiruokaomenahässäkkä kruunasi kaiken. Nam nam. Ruokahalun kasvattamiseksi maistelin kanadalaista single malt viskiä, en edes tiennyt että sellaista on olemassa. Onhan sitä parempaakin viskiä mutta myös huononpaa, ihan mielenkiintoinen kokemus sekin. Ennen keikalle lähtöä ehdittiin näkemään Liverpoolin peliä noin puoli tuntia ja lahjarankkarilla hammers tuli tasoihin...

Hartwall areenalle herraskansamaisesti taksilla. Suoraan sisään ja kun sellonvingutusta vielä kuului niin päätimme jäädä nauttimaan nestemäistä pirtelöä ennen paikkojen katsastusta. Paikat löytyivät hyvin ja kun kerta keikkaan oli vielä aikaa niin viihderahaston tyhjennysurakka jatkui jägerin ja O'Connells nimisen irkkuviskin maistelulla.

Keikka alkoi finlandialla, meidän paikat olivat suoraan lavan edessä, tosin matkaa oli aika paljon. Mutta ihan kohtuullisen hyvin siitä näki, paremmat paikat nämä olivat kuin 2005 Hartwallin keikalla. Ajattelin ottaa pari kuvaa ja siitähän järjestysmies innostui ja alkoi sohimaan taskulampulla silmiin. En oikein ymmärrä tuollaista niuhottamista jos tosiaan pimeässä ottaa paskalla kännykän kameralla muutaman kuvan niin se nyt ei pitäisi haitata ketään. Marco muuten yhdessä biisissä oikein pyysi kännyköiden valoja, se muuten näytti aika hienolta. No siinä oli sitten yksi järjestymies-nainen henkilö ja se ilmeisesti halusi minua tosi paljon kun kävi sohottamassa päin näköä vielä pari kertaa keikan aikana vaikka kännykkäni oli visusti taskussa. Olin ihan imarreltu mutta ei nyt tällä kertaa.

Itse keikka meni ihan mukavasti, tällä kertaa Marco muisti Islanderin sanat, The Siren ja Ghost Love Score biisien aikana tuli oikeasti ikävä Tarjaa. Marco sai keikan loppupuolella aallonkin pyörimään pitkin hjallishallin katsomoa, se oli ihan hauskaa. Mainostivat kovasti että Meadows of Heaven biisiä eivät ole soittaneet aikaisemmin vajaan 200 keikan kiertueella. Itse näin tällä kiertueella 4 keikkaa ja yhteensä on tullut 20 kertaa nw nähtyä. Tästä keikasta jäi jotenkin vaisu olo. Hyvin soittivat mutta jotenkin palava into oli bändiltä poissa. Ihan ymmärrettävää toisaalta mutta harmihan se tietysti oli kun odotin jotain vastaavaa kuin 2005 Hartwall keikka. Se on edelleenkin ollut minun mielestä kaikkien aikojen paras veto. Keikan loputtua takana joku heebo selitti kaverilleen että tämä olisi ollut paras keikka ikinä ja että ei Tarja pystyisi samaan kuin Anette mutta minä voisin jättää eriävän mielipiteen. Anette on ihan ok mutta kyllä Tarjan ääni on paljon enemmän mielipiteitä herättävä. Anette on jotenkin tasapaksu. Mutta saa nähdä mitä seuraava levy tuo tullessaan. Ei ajanut Tuomas ja kumppanit maanantain Anathema keikan ohi.

Keikan jälkeen päästiin junalla takaisin keskustaan ihan ilmaiseksi, kiitos vr. Käytiin vielä aseman vieressä olevassa baarissa yhdellä, otettiin finlandia teeman kunniaksi finlandiapaukut... Sieltä eksyimme vielä Torni-baariin tms mistä on tosi hienot näkymät pitkin pääkaupunkiamme. Ja siellä on kuulemma naistenvessastakin hulppeat näkymät ja pitihän sekin käydä tarkistamassa ja tosi oli. Tuon huikean kokemuksen jälkeen vääntäydyimme perusleiriin ja nukkumaan maukkaan kinkkusinappijuustoleivän syötyäni. Aw yrjänän säveliin nukahdin, zzzzzz.

Aamulla heräsin jostain käsittämättömästä syystä melko pirteänä, ei drakulaa vaikka sitä oli vaikea uskoa kun katsoi pöydällä olevaa viskipullokokoelmaa. Tosin eihän niitä kaikkia oltukaan kitattu vaan eurooppalaisen sivistyneesti niitä vähän maistelimme ihan vaan huulille pikkaisen makua sipaisemalla.

Dösällä siitä sitten rautatieasemaa kohti ja 7 tunnin iloiselle junamatkalle. Kiitos muuten te koirien ulkoiluttajat jotka ette siivoa noita pikku fifienne jätöksiä. Huomasin vasta junassa että olin astunut koiranpaskaan ja kengänpohjissa oli kivat jäljet. Missä nuo saisi putsattua täällä junassa? Yritin vessassa käydä niitä huuhtomassa huonolla menestyksellä. Toivottavasti vieressä istuva ei luule että minä olen sontinut housuun, tai oikeastaan aivan sama mitä se minusta ajattelee. Mutta ei ole kiva haju tuo ei.

Eilen illalla taisin jossain vaiheessa mainita että tällä reissulla Nightwishin näkeminen oli minulle tärkeintä. Mutta nyt tiedän että näin ei asia todellakaan ollut. Tärkeintä oli tavata erittäin hyviä ystäviäni, eli kiitokset kaikille tapaamilleni henkilöille mukavasta seurasta ja vieraanvaraisuudesta. Teitte tästä retkestä onnistuneen ja teidän ansiostanne tämä tuntien junassa istuminen ei tunnu ollenkaan pahalta vaan suorastaan kannattavalta.

KIITOS, toivottavasti tavataan taas pian.

Junailua kohti yön vissyy

Jaaha, matka kohti Nigthwishin keikkaa alkoi suoraa töistä ripeästi kävellen kohti rautatieasemaa. Olin hyvissä ajoin kun jostain syystä työmotivaatio ei ollut ihan täydellinen enää perjantaina iltapäivällä. No siinä seisoskelin laiturilla kun kansallispuvuissa tuli porukka kauhealla kiireellä ja konnaria hihasta kiinni että "hai, mis meiän paikat oo?". No paikat olivatkin pendoliinoon mikä lähti viereiseltä laiturilta noin minuutin päästä. Meinasi alkaa hymyilyttämään kun seurasin kansallipukuisten ihmisten juoksemista junaan. Toivottavasti ehtivät, ei junasta ole koskaan mukava myöhästyä. Oma junani lähti ajallaan mutta tietty Vihannissa odoteltiin noin 10min vastaantulevaa junaa.

Olin varannut taas vähän matkaevästä mutta eikös taas viereen istunut joku opiskelijatyttönen joten emmie kehdannu kaivaa repusta evästä. Lähdin siis ravintolavaunuun leivälle ja siellä uskaltauduin istumaan aivan mielettömän kauniin naisen pöytään. Vähän jopa uskalsin jutellakin, huh ja vielä olen hengissä! Eivätkö kauniit naiset syökään tällaisia ujoja poikia elävältä? No käänsin viehätysvoimani ihan täysille ja heti hän lähti poies, joten mission complished. Muuten ravintolavaunussa oli todella hiljaista, miten tämä on mahdollista? Aikoinaan kun Tampereelta tuli kuljettua junalla niin perjantaisin ravintolavaunu oli aina täynnä ja siellä oli mielenkiintoisia ihmiskohtaloita ja ihmisiä. Parin oluen jälkeen suomalaisillakin alkaa juttu luistamaan ja niissä oli oikeasti joskus ihan hauskaa. Mutta nyt oli hiljaista, tulin takaisin tätä naputtelemaan. Voisin kohta lähteä vielä jonkun leivän syömään.

Jatkuu kohta, vai jatkuuko?

Anathema 14.09.2009

Anatheman keikka illalla, näin vanhan piti varmistaa jaksaminen ottamalla päikkärit. Töiden jälkeen tosin oli aika kiireistä kun piti käydä asioilla ja parturissa ja kaupassa ja sitten vielä piti ne päikkärit ehtiä ottamaan. Harmikseni tuli sen verran pitkät noista päikkäreistä että missasin lämppärin melkein kokonaan. Pari biisiä lopusta kuulin ja aika hyvältähän sekin vaikutta, Leafblade siis oli bändin nimi. Täytyy varmaan tutkia sitä lisää...

Mutta sitten itse asiaan, Anathemaa ei joutunut odottelemaan kuin noin 20min ja aloittivat luvatusti tasan kello yhdeksän. Seisoskelin ihan eturivissä, aika harvinaista keikoilla, mutta nyt oli niin vähän porukkaa että pääsi aistimaan bändiä ihan edestä. Tosin juuri ennen yhdeksää joku jyräsi sähkötoimisella pyörätuolillaan minun kantapäille. Luovutin nöyränä paikkani. Onhan pyörätuolilla ihan sama oikeus päästä keikoille kuin näin kaksijalkaisillakin, mutta onko heillä oikeus jyrätä eturiviin? No minulle aivan sama, ihan hyvä paikka siinä oli pari metriä taaksepäinkin.

Mutta itse keikka alkoi ihan hyvin, kuulosti aivan sairaan hyvältä. Tosin minä en koskaan muista mitään biisien nimiä, joten tarkkaa biisilistaa en pysty tähän kirjoittamaan. En muistanutkaan kuinka paljon loistavia biisejä Anathemalla on, ja tulihan se suosikkinikin, eli Judgement sieltä. Eikä pieni pelkoni siitä että ne vetäisivät jonkun akustisen keikan, toteutunut, ihan kunnon tykitystähän tuo oli. Vaikka minulla oli kuulosuojaimet niin kuului aika kovaa, harkitsin jopa muutaman kerran vähän kauemmaksi siirtymistä mutta en sitten kuitenkaan. Äänentoistossa tosin olisi ollut toivomisen varaa, yhdessä biisissä basistilla oli suuria ongelmia kun basso vain rätisi :-) No eipä tuo sitten kuitenkaan suuremmin menoa haitannut. Keikan lopulla kitaristi (olikos se nyt sitten Daniel Cavanagh) jäi yksin lavalle ja veti pari akustista biisiä mutta sen jälkeen bändi tuli encoreen vetämään taasen kunnolla ja kyllähän vetivät. Keikka huipentui ehkä parhaaseen vetoon kun Alternative 4 levyltä Fragile Dreams, toinen aivan ylivertainen kappale minun mielestäni.

Tämä oli aika huikea kokemus, mielestäni nousi jopa oman keikkakokemusteni top 3:een. Nyt kyllä heittivät Nightwishille kovan haasteen ja Tuomas kumppaneineen joutuvat vetämään aivan tosissaan että ylittävät tämän. Seuraavaksi olisikin haaveena päästä näkemään Anathema heidän kotikaupungissaan Liverpoolissa. Olisi aika unelmareissu kun ensin kävisi katsomassa Liverpoolin rökittävän scumin ja sitten illalla myöhemmin Anathema tykittäisi kunnon keikan. Tosin jos Anatheman kaverit paljastuvatkin evertonin kannattajiksi niin sitten ei ole muuta vaihtoehtoa kuin polttaa cd:t ja lopettaa niiden kuuntelu.

Niin ja Anatheman kiertuetta voi seurata täältä:
http://dasbunk.blogspot.com/

Kiitokset Teatrialle, keikka alkoi jo klo 21 joten pääsi hyvissä ajoin ennen puolta yötä nukkumaan ja töissäkin jaksoi ihan normaalisti. Ihan sopiva alkamisajankohta tuo yhdeksän näin arkena.

Hyvä homma, lisää keikkoja, Teatriassa on tulossa aika hyvä syksy. Itse en tosin pidä paikasta yhtään, liian syrjässä keskustasta, tosi vaikea päästä. Mutta täytyy katsella että mitä sinne jaksaa mennä katselemaan, näytti olevan Viikatetta, Amorphista, Helpshittiä ja sitten jotain purplee ymym...

Kovasti on linnuilla kiirus pois

Puhelimen kamera oli niin hidas etten ihan ehtinyt kuvaamaan, noita lintuja olisi ollut enemmänkin.

Tämä nyt on taas tällaista tapailua ja kokeilua jos tämä olisi helpompi käytettävä kuin vox, eli siis olen siirtynyt tänne osoitteesta

http://juha113.vox.com/

En edelleenkään lupaa mitään säännöllisiä päivityksiä, ihan mielen mukaan ja jos minulle tapahtuu jotain raportoimisen arvoista. Yleensä elelen tasapaksua elämää ja minullehan ei tapahdu mitään...