Pizzauuni 2.0

Ei käy niinkuin Strömsössä, mutta yritystä on. Viime kesänä pakertamani pizzauuni oli aivan liian pieni, siinä ei voinut paistaa kuin minipizzoja, joten juhannukseksi on tavoitteena saada uusi uuni lämpimäksi. Tässä pari kuvaa miten rakentaminen alkoi eilen.

Jatkuu kahden viikon kuluttua

Sawossa helatorstaiviikonloppuna

Onko helatorstaiviikonloppu yhdyssana? Sitä pohdin koko viikonlopun. Mutta muuten Savossa oli erittäin mukavaa, aivan käsittämätön lämpöaalto helli Suomea ja lämpöä olikin yli 25 astetta, siis toukokuussa! Saavuin torstai-iltana hyvissä ajoin illalla mökille ja ensimmäiseksi kaivoin virvelin takaboksista, kävelin laiturille ja heitin vieheen järveen ja mitä tapahtuikaan, ensimmäisellä heitolla joku nappasi kiinni. Kävi kuitenkin niin ikävästi että pääsi irti juuri laiturin vieressä mutta tästä innostuneena juoksujalkaa haavia hakemaan ja eikun uutta heittoa kehiin. Seuraavalla heitolla joku kävi näykkimässä viehettä, mutta ei sitten viitsinyt nousta ylös. Se peto vaan seurasi syöttiä ja kävi aina laiturin päässä polskauttamassa ihan vaan kettuillakseen minulle.

No kyllä minä vielä sen nappaan! Niinkuin nappasinkin :-) Ja toisen ja kolmannenkin. Ikävä kyllä kaksi ensimmäistä onnnistuin pilaamaan hiilloksella kun niistä tosiaan tuli aika hiiltyneitä, mutta kolmannen kohdalla jo opin läksyni ja sen paistaminen sujui aika hyvin vaikka itse sanonkin.

Nyt on aikaa kulunut jo tuosta viikonlopusta joten en nyt tarkkaan muista minuuttiaikataulua mutta siellä vietettiin mukavaa aikaa hyvien ystävien kanssa, saunottiin, grillattiin, pelattiin mölkkyä, aivan loistavan rentouttava viikonloppu ja kuten jo tuossa mainitsinkin niin sää suosi.

Kaksi vuotta täynnä

Nyt viikonloppuna tuli tasan kaksi vuotta täyteen kun muutin Ouluun. Muistan vielä sen aurinkoisen päivän kun ajelin Kokkolasta pakettiautolla Tampereelle ja roudattiin kamat autoon ja ajeltiin Tampereelta Ouluun. Se oli aika pitkä päivä, Oulussa taidettiin olla joskus yhden aikaan yöllä. Mutta matka meni hyvin ja oli mukavaa matkaseuraa, joten mikäpäs siinä ajellessa. Tosin pakettiauton 85km/h rajoitin olisi saanut olla pois päältä :-)

Muutin tänne suurin toivein, ajattelin että maisemanvaihdos tekisi hyvää minulle. Ja varmaan se tekikin, muistan kun ensimmäisiä pyörälenkkejä tein täällä niin hymyilytti vaan. Oli tosi mukava olo ja tuntui kuin olisin muuttanut niin tuttuun paikkaan. Töissä oli omat haasteensa ja uudet työkaverit ottivat kyllä minut ihan hyvin vastaan, ei ole mitään valittamista ja töissä olenkin viihtynyt töissä tosi hyvin.

Mutta omalle luonteelleni en sitten ilmeisesti voi mitään. Olen ollut aika yksinäinen täällä, ihan samalla lailla kuin Tampereellakin. Toivoin että maiseman muutos olisi vaikuttanut minuun positiivisesti ja olisin muuttunut ehkä vähän avoimemmaksi, mutta ei. Toisaalta en minä nyt miksikään tarinankertojaksi ja paskan jauhajaksi haluaisikaan muuttua, mutta vähän sosiaalisemmaksi nyt ehkä, ihan vähän. Tarvitsisin sellaisen perseeseen potkijan, joka vääntäisi minut sohvalta ylös aina silloin tällöin. Aika vaikea täällä on näköjään löytää ystäviä, tai siis minun on löytää, ihan yhtä vaikeaa kuin Tampereellakin. Miksiköhän muuten minä pystyn niin paljon helpommin juttelemaan tuntemattomien ihmisten kanssa englanniksi kuin suomeksi? Viime kesänä oli Kokkolassa tyttöjen golfin em-kisat ja siellä meni yksi ilta tosi mukavasti yhden walesilaisen valmentajan kanssa. Miten muuten tuolta Brittein saarelta olevat ihmiset pystyvät juomaan niin paljon olutta? Mutta siis asiaan, jotenkin vieraalla kielellä on niin paljon helpompi alkaa juttelemaan kuin suomella, olin sitten ulkomailla tai kotimaassa.

Joku uusi harrastus pitäisi löytää, siis joku sosiaalisempi kuin tuo pyöräily. Harmi kun nuo jalat eivät kestä jalkapalloa eikä sählyä. Niitä tuli pelailtua jonkin verran aikoinaan ja niissä tapasi uusia mukavia ihmisiä. Liikunnan kautta on niin helppo tavata ja se on jotenkin luonnollinen ympäristö minulle. En osaisi mennä mihinkään runoiltaan tms.

Ettei tämä nyt pelkäksi kitinäksi menisi niin eipä minulla Oulusta oikeasti mitään sen suurempaa valittamistakaan ole. Tällä on oikein mukava asua, vaikka talvella on vähän turhan pimeää, mutta kesällä taasen tuo valoisuus on kyllä mukava asia. Ja asuntoni on ihan mukava myös. Olen pikku hiljaa remontoinut sitä ja viime kesän olohuoneremppa oli kyllä onnistunut, siitä tunnen jopa pienoista ylpeyttä. Jalkapalloa on ollut ihan kiva katsella suurelta näytöltä, olisipa vaan Liverpoolin pojat esittäneet jotain katsomisen arvoista tällä kaudella. No kaikkea ei voi saada. Nyt pitäisi aloitella tuon keittiön remontin osaa II, eli ruokailutila ja eteinen pitäisi laittaa kuntoon. Talvella en jaksanut tai viitsinyt tehdä mitään sen kummempaa varsinaisen keittiörempan yhteydessä. Eli ainakin seinän tasoittamista on tiedossa ja maalaamista. Ja jos saan luvan niin eteinen menee uuteen uskoon. Täytyy ensin tosin keskustella taloyhtiön hallituksen kanssa. Kesällä on jalkapallon MM-kisat joten remontti pitäisi saada valmiiksi siihen mennessä. Ensi viikolla pitää siivota romuja pois ja vapun jälkeen olisi tarkoitus aloittaa.

Ja vappuna sitten iski flunssa mitä on nyt kestänyt viikon, eli en ole päässyt aloittamaan remonttia. Ja ensi viikko on lyhyt viikko kun pääsee mökkeilemään Savoon joten saa nähdä miten minun remontin käy. Tosin ehdin jo aloittaa sen verran että kauhea sekamelska on nyt kämpässä ollut viikon. No, eiköhän tästä jotenkin selvitä jos vaan ensi viikolla pääsisi edes vähän aloittelemaan. Tosin mökillekin pitäisi jo päästä, pizzauuni versio 2.0 tekemistä pitäisi päästä aloittelemaan. Jos meinaa juhannukseksi sen saada valmiiksi niin sitten pitäisi ainakin kahtena viikonloppuna päästä käymään mökillä ennen sitä. Aika kiirusta näyttäisi tulevan mutta se on vaan hyvä kun on tekemistä varsinkin kun tuo pizzauuni ei ole stressiä aiheuttava projekti. Tämä flunssa kun hellittäisi niin pääsisi jo tekemään jotain, täällä sisällä nysvätessä tuntuu että seinät alkavat kaatumaan niskaan.

Olen tässä kevään mittaan miettinyt kaikenlaista ja nyt alkaa yksi suunnitelma hahmottumaan. Vuoden päästä ajattelin ottaa muutaman kuukauden palkatonta töistä (jos silloin enää on töitä) ja lähteä kiertämään tuota sumujen saarta. Tosin täytyy tietty katsoa että osuu jalkapallokaudelle, joten joko se on keväällä tai suuremmalla todennäköisyydellä voisin kesälomat pitää ja jatkaa sitä muutaman kuukauden palkattomalla lomalla elo-syyskuussa. Suunnitelmat nyt ehtivät muuttumaan miljoonaan kertaan vielä ja kuitenkin minulla tulee pupu pöksyyn enkä uskallakaan lähteä, mutta siis ajatuksissa on käynyt jos ottaisi pyörän mukaan ja lähtisi Skotlantia kiertämään muutamaksi viikoksi ja sieltä sitten jonnekin, Irlannissakin pitäisi käydä. Ja tietty joka välissä jalkapalloa ja varsinkin Liverpoolia katsomaan. Mutta tuollainen haave on ja nyt on kova säästäminen käynnissä että pystyn tuon vuoden päästä tekemään. Saa nähdä kuinka paljon hilloa sitä siellä tarvitsee, pitäisi varmaan jonkinlaista budjettia tehdä jossain vaiheessa. Tai jos tekisi niinkuin Kreikka että menee vaan ja lainaa ja miettii sitten jälkeenpäin kuinka rahat riittävät. No ehkei nyt sitten kuitenkaan minun luonteelle sovi. Vaihtoehto kakkosessa vuokraan kämpän Liverpoolista ja sieltä teen sitten matkoja pitkin saarta. Tuo voisi olla hyvä vaihtoehto, ilmeisesti Liverpoolissa ei pieni vuokrakämppä paljoa maksaisi, tosin Anfieldilta sellaista en vuokraa, tuli eilen dokumenttia sieltä suunnalta ja tuntui olevan aika karua seutua, tosin omat havaintoni pelimatkoilta kyllä tukevat tuota. Mutta kaippa Liverpoolissa on ihan hyviäkin seutuja, ainakin keskustassa on ihan ok, ehkä, luulisin. Tässä on tosin pieni ristiriita, olen jo kauan sanonut etten halua muuttaa Englantiin asumaan! Tai no eipä tuo niin sanottua asumista olekaan, lomailua vaan. Mutta tuossa maassa on paljon vikaa, on paljon asioita mitä en voi sietää, mutta on siellä paljon hyvääkin (LFC:-) joten ainakin tällä hetkellä tuo tuntuu ihan hyvältä ajatukselta. Ja sinne Ranskaankin pitäisi päästä joskus pyöräilemään, tosin kunto pitää olla parempi ja painoa vähemmän että on mitään toivoa veivata noita vuoria ylös. Mutta joskus...

Tämän kesän suunnitelmissa ei ole mitään ihmeellistä, pyöräretki jonnekin (pitäisi ostaa parempi makuupussi, meinasi tuossa kesäpussissa olla aika kylmä viime kesänä) ja mökkeilyä ja jos paikat kestää niin golffia niin paljon kuin vain pystyy. Viime kesäloman aloitus Levillä oli aivan loistava, jos sinne suuntaan uudestaan? Tietty jalkapallon MM-kisat täyttävät kalenterin kesäkuussa, mutta ei kai niitä ihan kaikkia pelejä ole pakko katsoa, Minusta 32 joukkuetta kisoissa on ihan liikaa, taso laskee. Muita kesäsuunnitelmia on sitten tietty jockaria, tamperetta, hesaa, ...? Suunnitelmia on, saa nähdä mitkä toteutuvat. Se on niin mukava suunnitella ja vaikka ei toteutuisikaan niin haaveilu on hauskaa.

Seuraava tavoite on saada tämä flunssa selätettyä että pääsisi taas normaalin rytmiin.

Mökille

Torstaiaamu valkeni Kokkolassa aurinkoisena ja kylmänä, -20 tai jotain. Mutta nopeastihan se siitä lämpeni ja Santahakaan hiihtämään. Hieno oli siis ilma ja ladun yli oli puukin vääntynyt, ilmeisesti liikaa lunta? Aika säälittävä räpiköiminen taas mutta kymppi tuli käveltyä sukset jalassa ja sen jälkeen auton nokka kohti mökkiä.

Mökillä ei tie ollut auki, mikä ei ollut yllätys, eli sukset taas jalkaan, reppu selkään ja sivakoimaan. Eihän tuonne ole kuin reilun kilometrin matka joten nopeasti sinne pääsin, tai melkein. Viimeiset 50 metriä olikin sitten kovaa hommaa kun lunta oli noin puoli metriä ja normaalit kuntoilusukset upposivat hankeen kuin kuuma veitsi uppoaisi. Eli viimeisiin metreihin meni varmaan yhtä paljon aikaa kuin ensimmäiseen kilometriin. Selvisin kuitenkin tuostakin ja äkkiä puita hakkaamaan että saa makkaraa. Eli kiire oli saada avattua kesän grillikausi. Tuollahan tuo grillikin jossain lumen seassa on, eikun kahlaamaan polkua ja makkaraa paistamaan.

Aurinko paistoi ja aivan mielettömän kaunis ilma muutenkin. Iltaa kohden tosin pilvistyi ja aamulla olikin sitten satanut räntää, jee, lisää lunta! Sitähän ei olekaan vielä tänä talvena saatu. Saunan lämmitys meinasi olla aika kovaa hommaa, tai lumen sulattaminen löyly- ja kylpyvedeksi. Aika paljon energiaa näköjään kuluu tuon lumen sulattamiseen. Mutta ei tuolla saunassa tarvinut palella, tai ei ainakaan koko aikaa. Vettä  kun heitti niin hyvin tuli löylyä tuli ihan kivasti, mutta ei mitenkään kuumaksi meinannut saada tuota saunaa. Ovet eivät menneet kiinni joten ilma ainakin vaihtui. Ihan hauskaa kuitenkin.

Nukkumaan aikaisin, kun ei tullut valoa mukaan. Kynttilän valossa yritin vähän lukea ja naputella Vuokatin raporttia, mutta sitten unihiekkaa meni niin paljon silmiin että ei kun makuupussiin levyttämään. Kylmä ei tullut, yöllä piti jopa vähän availla makuupussia kun meinasi tulla liiankin kuuma.

Hiihtoloma jatkuu...

Niin, mitäs sitten tiistaina? Runsaan ja terveellisen hotelliaamiaisen jälkeen (vaatii vähän työtä mutta kyllä terveellisestikin voi syödä) hiihtoladulle siis, siksihän tänne oli tultu. Selkä tosin valitteli jo maanantaina mutta hitaasti kun meni niin ei se selkä lisää valitellut. En tosin ole varmaan koskaan näin hitaasti suksilla mennytkään, eikun ehkä, siis ehkä armeijassa, mutta siellä sukset vaan helpottavat liikkumista ja etenkin talvella. Mutta siis joo, hotellilta järven jäälle ja kartasta kun katselin niin jäätä pitkin kun aloittaisi niin saisi mukavan lenkin. Vaankun ei saanutkaan, siitä kohdasta mistä jäältä piti päästä mettään niin latu loppuikin eli eikun takaisin ja ensimmäisestä kohdasta mettään. Siinä sitä sitten pitkin ja poikin Vuokattia tosin vauhti oli suorastaan säälittävä. Minua ei sinänsä haittaa vaikka tuolla konttaisin eteenpäin mutta se ottaa pattiin kun joskus aikaisemmin olen pystynyt oikeasti hiihtämään, nyt vaan pystyn tepastelemaan sukset jalassa. Kauhea halu olisi painaa tukka putkella mutta kun kroppa ei sitä salli niin pakko sitten vaan raahautua. Mutta se positiivinen puoli asiassa on että tänä talvena oikeastaan ensimmäistä kertaa kolmeen neljään vuoteen olen oikeasti taas uskaltautunut hiihtoladulle. Ja kyllä tästäkin voi nauttia, ainakin nyt nautin, aurinko paistoi, pakkasta muutama aste. Mikä voisi enää olla paremmin? Niin no jos joku kissa olisi mukana suksimassa niin sitten ehkä mutta minulle tämäkin oli jo pitkästä aikaa kunnon hiihtoloma. Jee. Moni muukin oli nauttimassa, jopa muutama pariskunta pieni lapsi ahkoissa tulivastaan. Minäkin pääsin ahkiota vetämään pari viikkoa sitten ja mukavaahan sekin oli. Jos joskus minäkin saan lapsen niin...
Suksimisen jälkeen äkkiä uimaan ennenkuin muut turismolaumat ehtivät sekaan. Nyt jopa uskaltauduin saunamaailmaan missä miehet ja naiset liikkuvat ilkosillaan... Nyt kun siellä ei ollut vielä muita niin minäkin uskaltauduin höyrysaunaan ja luolasaunaan tms. Ei se nyt mikään ihmeellinen maailma ollut. Harmi kun savusauna ei ollut vielä auki.
Sieltä takaisin kylpylän puolelle astellessanio huomasin ihan oikean uima-altaan, wow. Sinne siis pulikoimaan. Tosin minun uimataidoilla tuo on oikeasti pulikoimista mutta mukavaa oli kokeilla matkaakin uida. 250m uin, tai siis "uin", yhteen menoon. Pitäisiköhän sitä oikeasti opetella uimaan? Uimasta tullessa jäin ihmettelemään punttisalilla olevia ihmisiä kun se siinä matkanvarrella oli, niin että miksi sisällä hikoillaan. Ja varsinkin sellaisella härvelillä minkä liikerata on juuri sama kuin perinteisen hiihdossa. Siis miksi nyt sisällä ulkona on paras sää mitä tähän aikaan vuodesta voi vaan olla. Mutta jos jonkun mielestä sisällä on mukavaa hikoilla niin mitäpä se minulle kuuluu.
Vitun paska puhelin boottasi kun olin naputellut aika lailla. Eikös meillä ollut autosave? No ei näköjään. Voi hyvää päivää. Kuka vittu näitä tekee? Ainiinjoo...
No, uudestaan lyhennetty versio. Uinnin jälkeen kävelylle ja sapuskaa ettiin. Ei löytynyt mutta löytyi rommikaakaota, nam. Siitä sitten takaisin hotellille pannupizzalle ja tarjoilijoita ei sitten kiinnostanut palvella minua pizzan heittämisen jälkeen. Olisin sen minun perinteisen loman kohokohdan eli Irish-coffeen halunnut jälkkäriksi, mutku palvelu ei sitten tänään kiinostanut niin ei väkisin.
Alakertaan sitten kattomaan säälipleijjareita, kärmät sentään voitti. Takana tosin seisoi joku porkkanahousufani kun se huusi kuin palosireeni joka kerta kun tuppura plingas. No eikai se mitään, kai niitäkin pitää olla? Tosin juukkereiden tappiohan lämmittää jokaisen mieltä.
Ja nukkumaan ja huomenna aamuhiihto ja pois...

Kirjoittelin jonninjerran päivän tapahtumista jotain mutta mukanani raahaama läppäri ei sitten suostu keskustelemaan ulkomaailman kanssa, ainakaan langattomasti. Noh, mukava päivä, aurinko paistoi ja suksi luisti. Huomenna jotain uutta, ehkä.

--------------------------------------------------------------
Ovi Mail: Create an account directly from your phone
http://mail.ovi.com

Minihiihtoloma

Niin se reissu alkoi, suoraan töistä torstai-iltana junalle ja kohti Tamperetta. Junamatkalla ei oikein mitään ihmeellistä tapahtunutkaan, ravintolavaunussa oli todella hiljaista, jouduin yksin siellä nauttimaan kebab-panini leivän, mitä en voi suositella kenellekään. Sen päälle piti ottaa jotain ja lohipiirakka oli ihan jees. Lähempänä Tamperetta kävin vielä toisella leivällä ja meksikolainen salami-kolmioleipä oli myös kauheaa. Ei pitäisi alkaa kikkailemaan ja kannattaisi pysyä tutuissa ja turvallisissa tuotteissa eli siis kana-pekoni-kolmioleivässä, se on oikeasti aika maukasta. Parasta mitä junassa saa. No tuon meksikolaisen moskan makua piti huuhtoa suusta kolmen tähden jalmarilla kun junakin seisoi Seinäjoen asemalla parikymmentä minuuttia. Ei se mitään, lomallahan minä olin joten ei ollut muuta kuin aikaa.

Tampereella sitten aamuisella kävelin rautatieasemalle ja itse asiassa vääntäydyin lähellä olevaan kahvilaan odottamaan junan lähtöä. Tapasin vanhan työkaverin ja hänen kanssaan tunnin verran ehdinkin vaihtaa kuulumisia ennen viimeistä etappiä. Pakko kyllä myöntää että Tampere näytti jotenkin viehättävältä ja houkuttelevalta. Kyllähän tuossa junan lähestyessä Tamperetta pyöri kaikenlaista mielessä. Ouluun muutto ei ole kaduttanut, mutta mistäpä sitä tietää minne elämä vielä heittää. Tosin en minä vastustaisi vaikka löytäisin täältä jonkun mukavan ihmisen kenen kanssa vanheta yhdessä. Mutta jos en löydä lähiaikoina niin...

Mutta siis matka jatkuu, Humppilaan siis ja minua oltiinkin vastassa asemalla. Asemalta suoraan syömään. Iltapäivä meni pikkuista katsellessa ja ihmetellessä. Ai niin, paiskittiinhan sitä lumitöitä kun tehtiin after-ski-grillisysteemipaikkaa pihaan. Löytyi se grilli tosiaan lumen keskeltä. Illalla käytiin hiihtämässä. Minulle oli varattu lainasukset, tosin minä en ollut oikein, miten se nyt sanotaan, siis "I am not worthy", suksissa oli enemmän hiihtoretkitarroja kuin minä osasin edes laskea. Finlandiahiihtoneuvoksen vanhat sukset siis, sellaiset sukset kun näkee niin ei voi muuta kuin hiljaisesti vaan kunnioittaa ja yrittää edes hiihtää niiden vaatimalla arvokkuudella. Hiihto kyllä maistui, mukavaa oli ja vedin pienen sakkokierroksenkin. Illalla maistui sauna ja yömyssyksi GlenGoyneä.

Lauantaina iltapäivällä oli tulossa lisää vieraita, tällä kertaa Helsingistä, joten aamuisella piti kiirehtiä hiihtämään, tällä kertaa Torronsuolle. Hiihto ei olisi voinut alkaa paremmin kun noin sadan metrin jälkeen vedin lipat ja melkein löin pääni suoraan suon ainoaan mäntyyn. Mutta en ihan osunut eikä arvokkaan suksetkaan kärsineet vahinkoa, joten matka jatkui. En osaa kuvitella kauniimpaa ilmaa, aurinko paistoi ja noin viisi astetta pakkasta, aivan mahtavaa. Puolessa välissä matkaa minulle annettiin todella vastuullinen tehtävä: minut valjastettiin ahkion eteen, missä istuskeli pikkuinen. Aluksi minua jännitti ihan älyttömästi, ihmettelin vaan että kuinka minut uskallettiin laittaa tällaiseen tehtävään varsinkin kun vetäisin jo aamuisella lipat. Mutta varovasti eteenpäin ja jossain vaiheessa taisi pikkuinenkin nukahtaa joten en täysin epäonnistunut tuossa hommassa. Kuva on kun päästiin jo turvallisesti takaisin parkkipaikalle. Matkalla ei uskaltanut pysähdellä ettei herättäisi ahkiossa nukkuvaa matkalaista. Alkoi tosin hyydyttää, tuntui että koko ajan menisi loivaan ylämäkeen, mutta mukavaa se oli.


Takaisin perusleiriin, pikaisesti suihkuun ja linja-autoasemalle helsinkiläisiä vastaan. Tosin ensin piti käydä kaupassa ja veikkaus viemässä. Matkalla meidät ohitti risteyksessä oikealta kääntyen vasemmalle meidän eteen joku teiden sankari, oikea idioottien idiootti, täysi pelle. Mistä ihmeestä noita oikein sikiää? Joku oli varannut minulle kokin puuhat lauantaille ja lohikeittoa oli ohjelmassa. Alkossa kävin myös hakemassa viiniä, myyjältä pyysin suosituksia lohikeitolle ja hän kyseli että onko maa- tai rypäletoivomuksia. No eipä minulla sellaisia ollut, (mahdollisimman hyvä hyötysuhde vaan:-). No hän onnistui myymään minulle jotain valkkaria ja se oli kyllä hyvää, kuten myöhemmin illalla se päästiin toteamaan. No niin, siis linja-autoasemalta lisää ihmisiä kyytiin ja perusleiriin lohikeiton tekoon. Paineet olivat todella kovat, nyt ei saisi epäonnistua ja kädet täristen perunoita kuorimaan. Keitto syntyi ja kalaa oli aika paljon. Tosin en olisi osannut tehdä keittoa ilman apuja, kiitokset siitä! Mutta keitosta tuli syötävää, ainakin minusta se oli aika hyvää, paljon paljon parempaa kuin mitä itse olin tehnyt viikkoa aikaisemmin kotona. Huh, onneksi!

Ilta menikin sitten jutustellessa, pikkuista katsellessa ja saunoessa. Makkaraakin päästiin grillaamaan ulos, nam. On se vaan hyvää!
 
Mitäs sunnuntaina? Ai niin, ilma senkuin vain parani, aurinkoa ja muutama aste pakkasta ja eikun ulkoilemaan. Tällä kertaa kävelemään järven jäälle. Siellä kävellessä nälkäkin tuli, rossoon syömään ja siinähän se päivä menikin. Helsinkiläisten piti jo ehtiä linja-autoon. Me lähdettiin vielä illalla hiihtämään ja nyt mentiinkin sen verran kovaa että minä sippasin. Tai jotenkin en vaan osaa tuota perinteistä vaikka noin muuten olen kestävyyskunnoltani varmaan kovemmassa kunnossa kuin koskaan. Mutta en saa irti tehoja, ehkä se johtuu vaan siitä ettei saa fiilistä, olympialaiset ovat niin usein ettei vaan syty joka kisoihin? No se hyvä puoli tuossa oli että nyt tuli vanhat hyvät ajat mieleen kun Tampereella käytiin hiihtelemässä ja minä aina sippasin ja katkesin ja J vaan hiihteli perässä ja naureskeli että on se vaan kumma kun ei jaksa. Siis oikein kunnon nostalgiapläjäys siis tuli koettua ja kyllä minä vielä joskus opin hiihtämään.

Siinäpä se minun minihiihtoloma menikin, maanantaina takaisin junaan ja Ouluun. Pääsin kotiinkin asti vaikka Oulu on kyllä onnistuneesti tehnyt junalla ja paikallisliikenteen busseilla matkustamisen vaikeaksi. Laukkua saa raahata puoli kilometriä että pääsee pysäkille. Kukahan idiootti nämä tämän kaupungin linjat on piirtänyt? No, yksityisautoiluahan pitää kannattaa!

Kotiin ehdin mukavasti ennen Liverpoolin peliä, ikävä kyllä. Mikä saa ihmisen kiduttamaan itseään katsomalla tuollaista pelleilyä? Ei voi tajua. Eikä sitäkään että taas vaan mielessä että "kyllä me seuraava peli voitetaan" ja kannatus on joukkueeseen kova (manageriin ei tällä hetkellä kylläkään). Mutta tuo onkin sitten jo ihan toinen juttu.

Yhteenvetona voisi sanoa että vaikka minulle lähteminen on aina niin vaikeaa niin kyllä taas kannatti. Hyviä ystäviä kannattaa lähteä tapaamaan aina vaan kun on tilaisuus. Kiitokset ja isot halaukset kaikille.  Eipä muuta kuin seuraavaa reissua suunnittelemaan.