Hiihtoloma jatkuu...

Niin, mitäs sitten tiistaina? Runsaan ja terveellisen hotelliaamiaisen jälkeen (vaatii vähän työtä mutta kyllä terveellisestikin voi syödä) hiihtoladulle siis, siksihän tänne oli tultu. Selkä tosin valitteli jo maanantaina mutta hitaasti kun meni niin ei se selkä lisää valitellut. En tosin ole varmaan koskaan näin hitaasti suksilla mennytkään, eikun ehkä, siis ehkä armeijassa, mutta siellä sukset vaan helpottavat liikkumista ja etenkin talvella. Mutta siis joo, hotellilta järven jäälle ja kartasta kun katselin niin jäätä pitkin kun aloittaisi niin saisi mukavan lenkin. Vaankun ei saanutkaan, siitä kohdasta mistä jäältä piti päästä mettään niin latu loppuikin eli eikun takaisin ja ensimmäisestä kohdasta mettään. Siinä sitä sitten pitkin ja poikin Vuokattia tosin vauhti oli suorastaan säälittävä. Minua ei sinänsä haittaa vaikka tuolla konttaisin eteenpäin mutta se ottaa pattiin kun joskus aikaisemmin olen pystynyt oikeasti hiihtämään, nyt vaan pystyn tepastelemaan sukset jalassa. Kauhea halu olisi painaa tukka putkella mutta kun kroppa ei sitä salli niin pakko sitten vaan raahautua. Mutta se positiivinen puoli asiassa on että tänä talvena oikeastaan ensimmäistä kertaa kolmeen neljään vuoteen olen oikeasti taas uskaltautunut hiihtoladulle. Ja kyllä tästäkin voi nauttia, ainakin nyt nautin, aurinko paistoi, pakkasta muutama aste. Mikä voisi enää olla paremmin? Niin no jos joku kissa olisi mukana suksimassa niin sitten ehkä mutta minulle tämäkin oli jo pitkästä aikaa kunnon hiihtoloma. Jee. Moni muukin oli nauttimassa, jopa muutama pariskunta pieni lapsi ahkoissa tulivastaan. Minäkin pääsin ahkiota vetämään pari viikkoa sitten ja mukavaahan sekin oli. Jos joskus minäkin saan lapsen niin...
Suksimisen jälkeen äkkiä uimaan ennenkuin muut turismolaumat ehtivät sekaan. Nyt jopa uskaltauduin saunamaailmaan missä miehet ja naiset liikkuvat ilkosillaan... Nyt kun siellä ei ollut vielä muita niin minäkin uskaltauduin höyrysaunaan ja luolasaunaan tms. Ei se nyt mikään ihmeellinen maailma ollut. Harmi kun savusauna ei ollut vielä auki.
Sieltä takaisin kylpylän puolelle astellessanio huomasin ihan oikean uima-altaan, wow. Sinne siis pulikoimaan. Tosin minun uimataidoilla tuo on oikeasti pulikoimista mutta mukavaa oli kokeilla matkaakin uida. 250m uin, tai siis "uin", yhteen menoon. Pitäisiköhän sitä oikeasti opetella uimaan? Uimasta tullessa jäin ihmettelemään punttisalilla olevia ihmisiä kun se siinä matkanvarrella oli, niin että miksi sisällä hikoillaan. Ja varsinkin sellaisella härvelillä minkä liikerata on juuri sama kuin perinteisen hiihdossa. Siis miksi nyt sisällä ulkona on paras sää mitä tähän aikaan vuodesta voi vaan olla. Mutta jos jonkun mielestä sisällä on mukavaa hikoilla niin mitäpä se minulle kuuluu.
Vitun paska puhelin boottasi kun olin naputellut aika lailla. Eikös meillä ollut autosave? No ei näköjään. Voi hyvää päivää. Kuka vittu näitä tekee? Ainiinjoo...
No, uudestaan lyhennetty versio. Uinnin jälkeen kävelylle ja sapuskaa ettiin. Ei löytynyt mutta löytyi rommikaakaota, nam. Siitä sitten takaisin hotellille pannupizzalle ja tarjoilijoita ei sitten kiinnostanut palvella minua pizzan heittämisen jälkeen. Olisin sen minun perinteisen loman kohokohdan eli Irish-coffeen halunnut jälkkäriksi, mutku palvelu ei sitten tänään kiinostanut niin ei väkisin.
Alakertaan sitten kattomaan säälipleijjareita, kärmät sentään voitti. Takana tosin seisoi joku porkkanahousufani kun se huusi kuin palosireeni joka kerta kun tuppura plingas. No eikai se mitään, kai niitäkin pitää olla? Tosin juukkereiden tappiohan lämmittää jokaisen mieltä.
Ja nukkumaan ja huomenna aamuhiihto ja pois...