No niin, matka jatkui Jokioisista kohti Helsinkiä mukavasti auton kyydissä. Ja parasti tietty oli ettei tarvinut itse ajaa vaan sai nuokkua pelkääjän paikalla. Lauttasaaressa oli meidän perusleiri ja sinne saavuimmekin hyvissä ajoin iltapäivällä. Kaffittelun jälkeen ohjelmassa oli virkistävä Lauttasaaren ympärikävely, onneksi siihen kuului myös tankkauspysähdys jollain terassilla joten siitä se lähti taas tunnelma nousuun ennen keikkaa. Ja tosiaan siis terassille pysähdyttiin, ulkona oli aivan loistava kesäinen ilma joten terassilla tarkeni hyvin istuskella. Tankkauksen jälkeen perusleiriin ja ruokaa odottamaan. Tosiaan sitä tunsi olonsa oikein herraksi kun ei tarvinnut muuta kuin istuskella ja odottaa ruokaa. Hampurilaispihvit olivat aivan loistavia ja jälkiruokaomenahässäkkä kruunasi kaiken. Nam nam. Ruokahalun kasvattamiseksi maistelin kanadalaista single malt viskiä, en edes tiennyt että sellaista on olemassa. Onhan sitä parempaakin viskiä mutta myös huononpaa, ihan mielenkiintoinen kokemus sekin. Ennen keikalle lähtöä ehdittiin näkemään Liverpoolin peliä noin puoli tuntia ja lahjarankkarilla hammers tuli tasoihin...
Hartwall areenalle herraskansamaisesti taksilla. Suoraan sisään ja kun sellonvingutusta vielä kuului niin päätimme jäädä nauttimaan nestemäistä pirtelöä ennen paikkojen katsastusta. Paikat löytyivät hyvin ja kun kerta keikkaan oli vielä aikaa niin viihderahaston tyhjennysurakka jatkui jägerin ja O'Connells nimisen irkkuviskin maistelulla.
Keikka alkoi finlandialla, meidän paikat olivat suoraan lavan edessä, tosin matkaa oli aika paljon. Mutta ihan kohtuullisen hyvin siitä näki, paremmat paikat nämä olivat kuin 2005 Hartwallin keikalla. Ajattelin ottaa pari kuvaa ja siitähän järjestysmies innostui ja alkoi sohimaan taskulampulla silmiin. En oikein ymmärrä tuollaista niuhottamista jos tosiaan pimeässä ottaa paskalla kännykän kameralla muutaman kuvan niin se nyt ei pitäisi haitata ketään. Marco muuten yhdessä biisissä oikein pyysi kännyköiden valoja, se muuten näytti aika hienolta. No siinä oli sitten yksi järjestymies-nainen henkilö ja se ilmeisesti halusi minua tosi paljon kun kävi sohottamassa päin näköä vielä pari kertaa keikan aikana vaikka kännykkäni oli visusti taskussa. Olin ihan imarreltu mutta ei nyt tällä kertaa.
Itse keikka meni ihan mukavasti, tällä kertaa Marco muisti Islanderin sanat, The Siren ja Ghost Love Score biisien aikana tuli oikeasti ikävä Tarjaa. Marco sai keikan loppupuolella aallonkin pyörimään pitkin hjallishallin katsomoa, se oli ihan hauskaa. Mainostivat kovasti että Meadows of Heaven biisiä eivät ole soittaneet aikaisemmin vajaan 200 keikan kiertueella. Itse näin tällä kiertueella 4 keikkaa ja yhteensä on tullut 20 kertaa nw nähtyä. Tästä keikasta jäi jotenkin vaisu olo. Hyvin soittivat mutta jotenkin palava into oli bändiltä poissa. Ihan ymmärrettävää toisaalta mutta harmihan se tietysti oli kun odotin jotain vastaavaa kuin 2005 Hartwall keikka. Se on edelleenkin ollut minun mielestä kaikkien aikojen paras veto. Keikan loputtua takana joku heebo selitti kaverilleen että tämä olisi ollut paras keikka ikinä ja että ei Tarja pystyisi samaan kuin Anette mutta minä voisin jättää eriävän mielipiteen. Anette on ihan ok mutta kyllä Tarjan ääni on paljon enemmän mielipiteitä herättävä. Anette on jotenkin tasapaksu. Mutta saa nähdä mitä seuraava levy tuo tullessaan. Ei ajanut Tuomas ja kumppanit maanantain Anathema keikan ohi.
Keikan jälkeen päästiin junalla takaisin keskustaan ihan ilmaiseksi, kiitos vr. Käytiin vielä aseman vieressä olevassa baarissa yhdellä, otettiin finlandia teeman kunniaksi finlandiapaukut... Sieltä eksyimme vielä Torni-baariin tms mistä on tosi hienot näkymät pitkin pääkaupunkiamme. Ja siellä on kuulemma naistenvessastakin hulppeat näkymät ja pitihän sekin käydä tarkistamassa ja tosi oli. Tuon huikean kokemuksen jälkeen vääntäydyimme perusleiriin ja nukkumaan maukkaan kinkkusinappijuustoleivän syötyäni. Aw yrjänän säveliin nukahdin, zzzzzz.
Aamulla heräsin jostain käsittämättömästä syystä melko pirteänä, ei drakulaa vaikka sitä oli vaikea uskoa kun katsoi pöydällä olevaa viskipullokokoelmaa. Tosin eihän niitä kaikkia oltukaan kitattu vaan eurooppalaisen sivistyneesti niitä vähän maistelimme ihan vaan huulille pikkaisen makua sipaisemalla.
Dösällä siitä sitten rautatieasemaa kohti ja 7 tunnin iloiselle junamatkalle. Kiitos muuten te koirien ulkoiluttajat jotka ette siivoa noita pikku fifienne jätöksiä. Huomasin vasta junassa että olin astunut koiranpaskaan ja kengänpohjissa oli kivat jäljet. Missä nuo saisi putsattua täällä junassa? Yritin vessassa käydä niitä huuhtomassa huonolla menestyksellä. Toivottavasti vieressä istuva ei luule että minä olen sontinut housuun, tai oikeastaan aivan sama mitä se minusta ajattelee. Mutta ei ole kiva haju tuo ei.
Eilen illalla taisin jossain vaiheessa mainita että tällä reissulla Nightwishin näkeminen oli minulle tärkeintä. Mutta nyt tiedän että näin ei asia todellakaan ollut. Tärkeintä oli tavata erittäin hyviä ystäviäni, eli kiitokset kaikille tapaamilleni henkilöille mukavasta seurasta ja vieraanvaraisuudesta. Teitte tästä retkestä onnistuneen ja teidän ansiostanne tämä tuntien junassa istuminen ei tunnu ollenkaan pahalta vaan suorastaan kannattavalta.
KIITOS, toivottavasti tavataan taas pian.
