Onko minussa sydäntä?

Hmm, en tiedä onko tässä mitään järkeä naputella tänne jotain tällaista mutta toisaalta tuli vaan sellainen tunne. Eli mitä siis tänään tapahtui? Kävin lääkärissä, tarkemmin sanottuna sydämen ultraäänessä. Kolmisen vuotta sitten joku lekuri vaan mainitsi että minulla voisi olla jotain vikaa sydämessä ja sen jälkeen tuota nyt on enemmän ja vähemmän seurattu, tai ainakin yritetty. Parin vuoden päästä edellisestä olisi pitänyt käydä kontrollissa, mutta näköjään minulta on tuollainen pikkuasia päässyt unohtumaan ja tuli kolmen vuoden tauko. No eikai se mitään, hengissä ollaan vielä ja vielä se sydän löytyi! Tuo menee muuten aina samaa rataa, lääkäri yrittää kysellä jotain sukulaisistani ja minä taasen en muista niistä mitään, siis että onko suvussani ollut sydänsairauksia tms. Ja lipsahti jotain sellaista että "isä on kuollut joten hänellä ei ole enää mitään hätää". En tosin huomannut lääkärin kasvoilla mitään mutta itseäni se alkoi vähän hymyilyttämään samalla kun tuo tuli ulos huuliltani.

Mutta miksi pirussa tässä nyt naputtelen tällaista. Oikeastaan en tiedä, mutta tuossa kun makoilin tutkimuspöydällä ja lekuri siinä ultraäänellä minua tutki niin minulle tuli varmaankin ensimmäistä kertaa elämäni aikana, tai sinä aikana kun olen jotain syvällistä ajatellut, aika levollinen olo. Sisimmässäni tiesin että kai sitä vielä pitää kituuttaa useita vuosia täällä mutta toisaalta olisin ollut "valmis" pahimpaankin. Siis vaikka minulla on vielä paljon tavoitteita, elettävää, nähtävää, tehtävää, puuhastelua ja kaikkea muuta kivaa niin siinä tuli vaan mieleen että jos tähän nyt kupsahtaisi niin eipä kai tämä nyt paskempaa ole ollut tähän saakka. Voisi sitä huonomminkin elämänsä elää. Olen kuitenkin ollut suurimman osan elämästäni aika onnellinen, vaikka se ei aina ole siltä näyttänytkään.

Kyllähän sitä haluaisi vielä paljon nähdä ja kokea ja toivottavasti ei ihan kaikkea yksin. Tosin tämä syksy on mennyt enemmän ja vähemmä soffalla makoillessa. Hitto kun ei oikein jaksa iltaisin mitään. Olen yrittänyt miettiä pääni puhki että mitähän sitä alkaisi tekemään, mutta ei vaan keksi sellaista mukavaa harrastusta. Mutta ei hätää, kyllä minä sen vielä keksin. Ja ensi kesänä toivottavasti vihdoinkin uskallaudun pitemmälle pyöräretkelle. Joko Suomessa teltan kanssa tai sitten jos oikein rohkeaksi alan niin sinne Ranskaan ja L'Alpe d'Huezin huipulle. Tosin tuo jälkimmäinen ainakin vaatisi pikkaisen kovempaa treenaamista kuin nyt, painon tuntuvaa pudottamista ja vielä pitäisi hommata pyörään kevyemmät välitykset. Mutta kaikki nuo olisivat tietty tehtävissä kevään aikana. Niin ja onhan minulla tavoitteena käydä pyöräilemässä kaikki Suomen tunturit, tai no ainakin nämä isoimmat laskettelukeskukset, Levi ja Vuokatti on jo käyty. Ensi kesänä sitten ainakin Ruka ja Syöte?! Olenko oikeasti tällainen erakkomainen luonne? Viihdyn kyllä mukavassa seurassa mutta kyllä sitä on välillä mukava vaan maata sohvalla ihan vaan yksikseen. Mitä ihastuminen on? Mitä rakkaus on? Voiko mies ja nainen olla vain "ystäviä"? Mietinkö liikaa? (Jep, vastaus tähän on kyllä, tiedän sen itsekin)

Hitsi, laskisi tuo pakkanen että pääsisi taasen pyöräilemään töihin. Nyt olen "joutunut" lisäämään ilmaston lämpenemistä harrastamalla yksityisautoilua. Ei tuokaan nyt ihan vaivatonta ole, tiellä on muitakin häiritsemässä omaa ajonautintoa, auto on aluksi kylmä (pitäisi olla sisätilan lämmitin!), parkkipaikkaa ei meinaa löytää jos joutuu käymään kaupungilla kesken päivän...



Ei perkele tällaista voi julkaista.

Keittiöremppaa

En nyt oikein osaa kirjoittaa mitään, v*tuttaa kuin pientä oravaa kun tuo LFC pelaajat vaan käyvät kentällä kävelemässä. Nyt on ensimmäisen kerran moneen moneen vuoteen sellaisia fiiliksiä ettei oikein tiedä viitsiikö seuraavaa peliä katsoa.

Mutta keittiöstä on pyydetty kuvia, joten tässä nyt muutama kuva ennen ja jälkeen, tai näköjään jälkeen ja ennen. Minä en näköjään oikein osaa laittaa tällä bloggerilla näitä kuvia nätisti. Mutta toivottavasti noista nyt saa kuitenkin selvää.